Aloitan tämän blogin syksyn taas alkaessa. Vähän pelkäänkin syksyä, sillä pelkään masentumista. Viime vuosina olen kärsinyt säännöllisesti masennuksesta. Kotona olen aivan poikki, haluaisin vain nukkua. Vihaan töihin menoa, siellä on hymyiltävä ja oltava tehokas. Minulla on kaksi elämää: yksi masentunut elämä kotona ja toinen pirteän teennäinen (mutta masentunut) elämä töissä ja kavereiden kanssa.
Jotenkin olen aina noussut masennuksen kuopasta. Jonkun aikaa elämä on kulkenut hyvin, mutta sitten masennus taas on iskenyt. Elämä on ollut vuoristorataa lyhyiden masennuskausien ja onneksi vähän pidempien parempien aikojen kanssa.
En ole varmasti yksin tuntemusteni kanssa. Masentuneena olo on surkeinta mitä tiedän, mutta tähän mennessä olen aina päässyt masennuksesta ylös.
Täällä haluan rohkaista muita masentuneita. Et ole yksin. Vielä on toivoa "normaalin" elämän jatkumisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti